Vichyn kaupunki ranskalaisella Auvergnen alueella on vulkaanisineen lähteineen ollut arvostettu ihonhoidon ja hyvinvoinnin tyyssija vuosisatojen ajan. Lähde mukaamme matkalle paikkaan, josta kaikki sai alkunsa. Olemme matkanneet Vichyyn tutustuaksemme sen asukkaisiin, ruokaan ja upeisiin maisemiin sekä oppiaksemme lisää kaupungin ihonhoitosalaisuuksista, jotka ovat aikojen saatossa saaneet modernit ranskalaisnaiset, näyttelijät ja muoti-ikonit pyhiinvaeltamaan tänne.
Vichyn kaduilla kohtaamamme kasvot, rakennukset ja ruokaelämykset muistuttavat siitä Ranskasta, joka eurooppalaisena mahtina on löytänyt voimaa omaksuessaan uusia kulttuureja.
Vichy koki yhden historiallisista nousukausistaan 50-luvulla, jolloin varakkaat ranskalaiset saapuivat kesäkuukausina pohjoisafrikkalaisesta Algeriasta, Ranskan rikkaista siirtokunnista, niin sankoin joukoin, että kesäliikenteessä saattoi aistia afrikkalais-ranskalaista ilakointia. Sitä voi meistä skandinaaveista olla outoa kuvitella, mutta se sopii mainiosti ranskalaiseen maailmankansalaisuuteen.
Kulta, Norsunluu ja Tommy Hilfiger
Jo 1800-luvun alussa Vichystä oli tullut "station à la mode" (paikka tulla nähdyksi), eivätkä investoinnit rakennuksiin, juhliin ja onnellisiin päiviin ainakaan vähentyneet, kun Napoleon III osoitti rakkauttansa kaupunkia kohtaan rakennuttamalla sinne muun muassa rautatieaseman, oopperatalon ja yhden Euroopan ensimmäisistä kasinoista.
Oopperatalo Parc des Sourcesin eteläpäädyssä on edelleen käytössä. Noin 400 istumapaikallaan se on pienoisversio suurista ranskalaisista oopperataloista, jotka ovat tulvillaan tyylikkäitä norsunluunvalkoisia art deco -koristeisia seiniä ja lehtikultaa.
Modernissa Vichyn keskustassa on keskisuurten kaupunkien valikoima kahviloita ja Michelin-arvoisia ruokapaikkoja sekä ostoskeskus suhteellisen laajalle Auvergnea ympäröivälle alueelle. Kaksi pääostoskatua leikkaavat toisensa; Rue de Paris, joka kulkee 800 metriä kauniilta palmujen reunustamalta asemalta idästä kohti lännessä sijaitsevaa Parc des Sourcesia sekä Rue Georges Clemenceau, joka kulkee pohjoisesta etelään. Tiensä ostoskadulle ovat löytäneet niin high-street-muoti ja kauneusketjut, kuten etam, NAF NAF ja Sephora, mutta myös Tommy Hilfigerin kaltaiset hienommat liikkeet. Jos matkaa viisi minuuttia pohjoiseen Rue Georges Clemenceaulta voi löytää ruokatorin Grand Marche de Vichyn, joka ilahduttaa jokaista ruokaa rakastavaa skandinaavia.
Muutaman tunnin kaupungin keskustan tutkiskelun ja ostosten jälkeen ruokapaikat alkavat houkutella, mutta vastustamme kiusausta, sillä tiedämme, että meitä odottaa erityinen elämys myöhemmin. Olemme nimittäin järjestäneet haastattelun Hotel Restaurant Celestinen pääkokin Cristophe Vauthierin kanssa ja lounastavamme sen jälkeen hotellin ravintolassa, joka tunnetaan ruoka-asiantuntijoiden keskuudessa.
Gastronominen rajamaa
Aloitamme haastattelumme ravintolan pienen aamupäiväkiireen päätyttyä espressokupillisten äärellä. Olemme edellisiltana saaneet luvan ottaa muutamia kuvia Cristophe Vauthierista, jälkiruoka-kokista Sébastien Bonnamourista sekä heidän keittiöhenkilökunnastaan kiireisenä iltana, jolloin he riensivät ympäriinsä yrttien, kupariruukkujen, kakkuluomuksien keskellä juuri sillä näppäryydellä ja keskittymisellä, jotka voi kuvitella ranskalaisen huippuluokan keittiöllä olevan.
Cristophe kertoo nöyrästi ja ystävällisesti taustastaan, mutta tiedämme puhuvamme huippuammattilaisen kanssa. Hän kertoo tarinoita, jotka nopeasti antavat kuvan kulinaristisesta uteliaisuudesta sekä matkailuhalusta, jotka ovat tehneet hänestä pääkokin yhdestä kaupungin tunnetuimmista ravintoloista.
Kysymykseen, milloin hän viimeksi koki suuren vau-hetken, Cristophen mieleen palaavat "tuoksut ilmassa ja inspiraatio, jotka hän koki hänen nähdessään mausteveneiden purjehtivan markkinoille Marrakechissa". Siitä saavat alkunsa jännittävät tarinat hänen oleskelustaan Marokossa, Norsunluurannikolla, ranskalaisella Korsikan saarella ja hänen kotipaikassaan Tarbesissa. Tarina vie meidät syvälle ranskalaisen keittiön monimuotoisuuteen ja kertoo, kuinka Cristophen kaltaiset tulisielut edelleen tekevät ranskalaisesta keittiöstä maailman huippua.
Kysyttäessä mitkä mausteet hän kokee ruoanlaitossa mielenkiintoisimpina Cristophe nimeää heti erityisen lounaisranskalaisen Piment d'Esplette -chilin, mutta myös eksoottisissa paikoissa hänelle tutuksi tulleen kuminan ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Vichyn veden. Cristophe kertoo ensikokeilustaan Vichyn mineraalisuolan kanssa, mutta joutui myöntämään sen olevan liian vahvaa maultaan. Maku paljastui, kun hän teki risottoa Vichyn kevyesti hiilihappoisella vedellä ja alkoi käännellä höyrytettyjä kasviksia vedessä. Tämä antaa nimittäin täysin ainutlaatuisen hienostuneen maun ruokaan ja tarkoittaa myös sitä, että siihen tarvitsee lisätä huomattavasti vähemmän suolaa, mikä on hyväksi terveydelle.
Tässä vaiheessa keskustelua meille myös valkenee, kuinka arvokas Vichyn helmeilevä lähdevesi oikeastaan on. Vettä pidetään esimerkiksi liian hienona ruoan keittämiseen - pastaa, riisiä, papuja ja höyrytettyjä kasviksia käännellään lämmitetyssä lähdevedessä vasta ruoanlaiton lopussa.
Aika lentää ja Cristophen täytyy palata keittiöön valmistautumaan kiireiseen perjantai-iltaan. Käytämme ainutlaatuisen tilaisuutemme ja kysymme häneltä, mitä hän suosittelisi meille lounaaksi. Hän kysyy, pidämmekö äyriäisitä ja katoaa hymyillen tukevan kädenpuristuksen ja mietteliään ilmeen siivittämänä käytävää pitkin ravintolan keittiöön. Muutaman minuutin kuluttua tarjoilija pyytää meitä pöytään ja iloksemme ilmoittaa, että Cristophe on koonnut meille neljän ruokalajin menun.
Kylmä kukkakaalikeitto marinoidulla ankanrinnalla, paikallista taimea kampasimpukoilla, purjolla sekä sahramikastikkeella, katkarapuja fenkolitapenadilla ja kalmarinmusteella koristeltuna sekä mandariinijäätelöä mokkakreemikakkupohjalla - olemme yhden suuren elämyksen rikkaampia. Cristophe on valmistanut ruoan viimeisen päälle ja kestää tovin, ennen kuin pääsemme kiittämään ja lähettämään lämpimät terveiset keittiöön.
Aiomme lähteä takaisin Pariisiin vielä tänään ja jatkaa matkaa kotiin Kööpenhaminaan illalla. Pulahdamme vielä nopeasti hotellin kattoterassin näköala-altaaseen, puemme päällemme ja kirjaudumme ulos. Kun myöhemmin istumme 15-asteisessa helmikuun säässä kuitupalmujen alla "Gare de Vichyllä" ja odotamme junaa Pariisiin, keskustelu siirtyy moniin suuriin elämyksiin, joita olemme viime päivinä kokeneet.
Matka on ollut kerrassaan upea. Jos kaipaa parin päivän getawayta helmikuussa akkujen lataamiseen, niin tämä ihastuttava ranskalainen kylpyläkaupunki on hyvä paikka suunnata.
Tämä oli kolmas ja viimeinen osa artikkelisarjassamme matkasta VICHYn kotikaupunkiin ranskalaisessa Auvegnessa. Lue myös Vichy Auvergnessa - Siksi palaamme aina kotiin OSA 1 ja Vichy Auvergnessa - Siksi palaamme aina kotiin OSA 2.